”Lämmin opettaja-oppilassuhde edistää kouluun sitoutumista”

Tiistaina posti toi minulle Suomen toiseksi tärkeimmän kasvatusalan julkaisun. Uusimman Kasvatus-lehden pääartikkelin otsikko sai huomioni välittömästi: ”Lämmin opettaja-oppilassuhde edistää kouluun sitoutumista” (Muhonen, Vasalampi, Poikkeus jne. 2016, 112).   

Kouluun sitoutuminen sai ensimmäisessä mielikuvassani varsin kapean merkityksen synonyymille koulussa pysymiselle. Todellisuudessa kouluun sitoutuminen on moniulotteinen käsite ja artikkelin tekijät valottavatkin keskeisiä määritelmiä eri tutkijoiden näkökulmista. Pääasiassa kouluun sitoutumisella kirjoittajat tarkoittavat ”oppilaan omia valintoja, arvostamista ja arvojen mukaista toimintaa käytännön koulutyössä”. Kirjoittajat toteavat: ”[Kouluun sitoutuminen] muodostaa kokonaisuuden yhdessä oppimismotivaation, sosiaalisten taitojen ja opiskelutaitojen kanssa. Kouluun sitoutuminen näkyy yleensä henkilön myönteisenä suhtautumisena koulunkäyntiin, opintoihin suunnattuna energiana tai sitoutumisena koulutehtävien suorittamiseen tai tiettyyn oppiaineeseen.” 

Kirjoittajat tuovat esiin tutkimustuloksensa siitä, että oppilaan kouluun sitoutumiselle on suuri merkitys se, kuinka lämmin on opettajan ja oppilaan välinen suhde. Opettajan oppitunneilla kokemilla tunteilla, oppilaan koulutustavoitteilla ja koulun ulkopuolelta saadulla tuella on positiivinen yhteys toisiinsa. Opettajan myönteiset tunteet tuottavat vahvaa kouluun sitoutumista, kun taas kielteiset tunteet ovat yhteydessä alhaiseen sitoutumiseen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että opettajan ja oppilaan väliset ristiriidat vähensivät oppilaan koulutyöstä kokemaa merkityksellisyyttä.

Mikä sitten auttaa lämpimän suhteen luomisessa? Keskeinen tekijä on hyvä vuorovaikutussuhde, johon tarvitaan aikaa ja pitkäkestoisia ja syviä opettaja-oppilassuhteita. Opettajalla, joka opettaa monia vuosia peräkkäin samaa ryhmää, on paremmat edellytykset lämpimän suhteen luomiselle kuin vuosittain uutta ryhmää opettavalla opettajalla. Erityisen haasteelliseksi tilanne muuttuu oppilaan siirtyessä alakoulusta yläkouluun. Oppilaan pitäisi luoda uusi suhde moniin aikuisiin seitsemännen luokan alussa, ja opettajan pitäisi luoda suhde moniin uusiin oppilaisiin.

Huomaan, että minun on taas tässäkin asiassa oltava kiitollinen siitä, että olen käynyt steinerkoulun ja olen nyt opettajana steinerkoulussa. Tavoite kahdeksanvuotisesta luokanopettajavaiheesta toteutui omana kouluaikanani ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Monet perusasteella minua opettaneet opettajat opettivat minua lukiossakin. Nyt opettajana olen kiitollinen siitä, että olen saanut opettaa joitain luokkia jo kuudennesta luokasta eteenpäin aina ylioppilaskirjoituksiin asti. Parhaimmillani olen opettanut äidinkieltä ja kirjallisuutta jollekin luokalle kokonaista kahdeksan vuotta. Voin sanoa tuntevani oppilaani ja opiskelijani hyvin juuri siksi, että olen saanut tutustua heihin monen vuoden ajan ja luoda toivottavasti lämpimän vuorovaikutussuhteen heihin – näin ainakin omasta näkökulmastani.

Jäin pohtimaan Erasmus-projektin yhtä tavoitetta ennaltaehkäistä koulupudokkuutta. Keinona syrjäytymisvaarassa olevien opiskelijoiden pitämiseen opiskelussa kiinni tarjoamme formaalin oppimisen rinnalle informaalin ja non-formaalin oppimisen tunnistamista ja tunnustamista, luovan ajattelun taidon kehittämistä ja ydintaitojen tukemista. Kasvatus-lehden artikkeli antaa viitteitä siitä, että huomionarvoiseksi asiaksi olisi nostettava myös opettaja-opiskelijasuhteen muodostumista edistävät käytännöt. Lämmintä suhdetta kun käsittääkseni kaipaavat niin lukiolaiset kuin kuudesluokkalaisetkin. 

Totuus on kuitenkin se, että pitkäkestoisia opettaja-oppilas-/opiskelijasuhteita on mahdotonta luoda koulussa, jossa yhtenäiskoulun idea ei toteudu. Steinerkoulussa tilanne on kahdeksanvuotisen luokanopettajavaiheen ansiosta tavan koulumuotoa parempi, mutta jos haluamme olla edelleen edelläkävijöitä, lukio on pidettävä osana yhtenäiskoulua eikä luotava tilannetta, jossa lukio on opiskelijalle irrallaan perusasteesta. Lukiolainen jää tällöin vaille pitkäkestoisia opettaja-opiskelijasuhteita juuri aikuistumisen kynnyksellä, ja tällöin kouluun sitoutumista täytyy erityisen voimallisesti tukea koulun ulkopuolelta. Hyvä vuorovaikutussuhde ei synny hetkessä eikä kouluun sitoutuminen ole automaatio lukiolaisellakaan. 

Lähde:

Muhonen, Vasalampi, Poikkeus jne. 2016. Lämmin opettaja-oppilassuhde edistää kouluun sitoutumista. Kasvatus 2/2016. 112–124.