Viikko sitten perjantaina Lappeenrannan steinerkoulun koko henkilökunta sai päätökseen restoratiivisen lähestymisen ja sovittelun koulutuksen. Koulutus sisälsi kolme kahden päivän koulutuskertaa, joista ensimmäisellä kerralla opettelimme restoratiivisia työtapoja: puhepiiriä, paripiiriä, timanttipiiriä ym.; toisella kerralla harjoittelimme sovittelutilanteita ja kolmannella kerralla syvensimme harjoittelua vaativampiin tilanteisiin – siis sellaisiin, joissa tilanteessa mukana on myös oppilaan vanhemmat ja toisena osapuolena on opettaja.
Yhden koulutuksen tärkeimmistä hetkistä koin, kun
oivalsin harjoitusten ja yhteisten keskustelujen myötä sovittelun tavoitteen: ymmärryksen
lisäämisen. Mitä enemmän ihmiset ymmärtävät toisiaan sitä enemmän he kykenevät myötäelämään. Mitä enemmän minä ymmärrän kanssakulkijoitani, sitä
enemmän minä pystyn näkemään asiat ihmisten takaa. Ja kun näen asian ja toimin
ymmärrykseni mukaan, toimin omasta itsestäni käsin. En pyöri ”tulkintojen
kehällä”, josta kouluttajamme Maija Gellin varoittaa.
Omassa lukioikäisen kielitietoisuuden kehittymistä käsittelevässä väitöskirjatyössäni suurimpana motiivinani työn tekemiselle on ollut saada perusteita omalle toiminnalleni. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta jotta voisin tuntea itseäni, minun on tiedettävä, miksi teen sitä, mitä ja miten teen. Vain tiedostamalla perusteet omalle toiminnalleni voin toimia maailmassa omasta itsestäni käsin, enkä ole toisten ihmisten tai yhteiskunnan vaikutuksen alaisena. Oman toiminnan taustalla vaikuttavien perusteiden tiedostamisprosessi on itseni vapauteen kasvattamista. Steinerkoulussa päätavoitteena on kasvattaa lapsia ja nuoria vapauteen. Jotta voisin oppitunneillani ja koulussa kasvattaa vapauteen, lienee ihan perusteltua yrittää kasvattaa itseänikin siihen.
Tähän nojaten – ja siksi, että nautin käsitteiden määrittelystä – otin ilolla vastaan restokoulutuksen tehtävän miettiä ryhmässä, mitä restoratiivisuus tarkoittaa ja miten se liittyy steinerpedagogiikkaan. Liekö Maija Gellinillä ollut idea, että mikäli opettaja ei löydä linkkiä restoratiivisen toimintatavan ja oman opetusteorian välille, restoratiivisuuden on vaikea asettua käytäntöön? Opettajan on koettava restoratiivinen toimintapa omakseen. Oman ihmiskäsityksen vastainen toiminta johtaisi pettymyksen tunteeseen. Suurimmat elämänkriisini olen minäkin kohdannut juuri silloin, kun en ole voinut toimia oman ihmiskäsitykseni mukaan.
Restoratiivinen ajattelu tukee omaa ihmiskäsitystäni erittäin paljon. Toivon vain, että koulutus olisi ollut ennen kuin väitöskirjatyöni alkoi. Mikään
muu koulutus ei ole antanut niin paljon konkreettisia välineitä omaan (dialogiseen) opetukseeni
kuin restokoulutus!
Käsitteenmäärittelytehtävän myötä ymmärrys restoratiivisuuden hienoudesta kasvoi huimasti.
Restoratiivisten työtapojen lisääminen työyhteisössä ei olekaan mitään päälle
liimattavaa sanahelinää, vaan itse perusteltua, äärimmäisen konkreettista
toimintaa, jossa annamme itsellemme ja oppilaille mahdollisuuden kohdata
toisemme ihmisinä. Ilman käsitteenmäärittelytehtävää emme Lappeenrannassa ehkä näkisi reston ja
steinerpeagogiikan yhteistä ihmiskäsitystä. Nyt tiedämme, miksi haluamme
kehittää restoratiivisuutta koko yhteisössämme: se auttaa meitä muuttamaan
toimintakulttuuriamme sellaiseksi, jossa voimme yksilöllistyä yhteisössä!
Mitä restoratiivisuus on ja miten se liittyy
steinerpedagogiikkaan? Kahteen edelliseen blogitekstiini (27.8. ja 13.8.) viitaten oma ryhmäni määritteli restoratiivisuuden
seuraavasti:
- Restoratiivisuus tarkoittaa korjaavaa keskustelua, jossa tieto, ymmärrys ja taito kasvavat. Restoratiivisessa keskustelussa kehittyvät tahtoon, tunteeseen ja ajatteluun liittyvät arvot.
Kaksi muuta määritelmää kahdelta muulta ryhmältä sisälsivät
myös tahdon, tunteen ja ajattelun:
- Restoratiivisuus on epätasapainossa olevaa tilannetta korjaava sosiaalisen kasvun ja itsekasvatuksen prosessi, joka mahdollistaa sosiaalisten taitojen, empatian eli ymmärryskyvyn, vastuunoton omista teoista, psytyvyyden ja osallisuuden kehittymisen. Tämä on ajattelun, tunteen ja tahdon alueita koskettava kokonaisvaltainen eheyttävä prosessi.
- Restoratiivisuudessa ja steinerpedagogiikassa ihminen kohdataan ja häntä arvostetaan omana ainutlaatuisena ja tärkeänä itsenään. Kehitetään ikäkauden mukaisesti ajatusta, tunnetta ja tahtoa. Prosessi luo turvallisuutta ja jatkuvuutta, ja sen tärkeät vaiheet näkyvät myöhemmässä elämässä.
Restoratiivinen ajattelu voisi olla steinerpedagogiikassa oma laaja-alaisen osaamisen alueensa
Restoratiivisen ajattelun avulla luomme kouluun uutta toimintakulttuuria. Toimintakulttuurin muutosta ajavat myös uudet opetussuunnitelmat ja steinerlukioiden osalta erityisesti Erasmus+-projektin luonnosvaiheessa oleva ops. Restoratiivinen ajattelu on sitä, minkä soisin ohjaavan toimintakulttuurin muutosta enemmän kuin minkään muun opsin osa-alueen. Restoratiivinen ajattelu voisi olla steinerpedagogiikassa oma laaja-alaisen osaamisen alueensa - sekä perusasteella että lukiossa.
Ps. Terveisiä Erasmus+-projektin ohjausryhmältä. Kokoustimme tällä viikolla Hamletin kaupungissa, Elsinorissa, Tanskassa. Seuraava tapaaminen koko porukan kesken onkin viikolla 43 Brightonissa, Englannissa.
Kiitos Eeva tästä!
VastaaPoista