Opetamme siten kuin arvioimme

Yksi opetukseen eniten vaikuttavista asioista lienee opiskelijan oppimisen arviointi. Suomen steinerkoulujen opetussuunnitelmarungossakin arviointi-sana esiintyy yli 400 kertaa. Koulussa arvioidaan oppimisen lisäksi oppimisympäristöä, toimintakulttuuria ja vaikkapa laaja-alaisen osaamisen toteutumisen mahdollisuuksia.

Kun arviointi kohdistuu oppimiseen, tärkein asia on, että arvioinnin on tuettava opiskelijan oppimista. Kun oppiminen nähdään päämääräsuuntautuneena toimintana, jossa ikäkauden mukaisesti opiskelijan omien kokemusten havainnoiminen edellyttää tietoista havainnontekoa, omien ajattelutapojen tunnistamista ja niiden arviointia, on selvää, että opettaja ei voi olla ainoa oppimisen arvioija. Oppimista on arvioitava monesta eri näkökulmasta – ensisijaisesti kuitenkin opiskelijan itsensä on opittava arvioimaan omaa oppimistaan.

Murrosikäisen nuoren on hyvä oppia itsearviointitaitoja, jotta hän opiskelijana lukiossa saavuttaa itsearviointikyvyt. On selvää, että oppimisen arviointiin ei riitä se, että oppimista vain testataan muistinvaraiseen kokeeseen perustuvilla testeillä; arvioinnin on tuettava luovuutta, kannustaa virheistä oppimiseen yrittämisen ja erehtymisen kautta. Arviointi on siten myös lapsen ja nuoren arvostamista.

Erasmus-viikolla Kööpenhaminassa pohdimme arvioinnin käytäntöjä luovan ajattelun näkökulmasta, ja erityisesti opettajia pohditutti, voiko luovaa ajattelua ylipäätään arvioida. Projektimme nimi, Acknowledging Creative Thinking Skills, kertoo tavoitetilasta lukio-opetuksessa, jossa luovan ajattelun taidot kehittyvät. Valmista vastausta luovan ajattelun taitojen arviointiin meille ei tullut. On tarkemmin mietittävä sitä, missä luova ajattelu tulee näkyväksi ja miten luovaa ajattelua voi opettaa ja sen kehittymistä tukea. Vasta sitten sitä voi arvioida.

Yleisellä tasolla arvioinnista nousi esiin useitakin ajatuksia:

1. Kaiken arvioinnin on perustuttava havainnolle.

2. Arvioida voi tuotetta, esimerkiksi käsityössä, kotitaloudessa ja kuvataiteessa.

3. Asiantuntijakeskustelu voi olla yksi arvioinnin muoto,

4. samoin reflektoiva oppimispäiväkirja.

5. Koulun ulkopuolella tehdystä työstä opiskelija voi tuoda ulkopuolisen arvioijan kirjoittaman todistuksen.

6. Itsearviointi, pariarviointi, ryhmässä tehtävä arviointi suullisesti, kirjallisesti monin eri menetelmin ovat myös mahdollisia tapoja.

Yhteisenä näkemyksenä opettajilla oli se, että muistia testaava koe ei ole ainoa arvioinnin menetelmä. Jos pidämme sitä pääasiallisena arviointimenetelmänä, alamme opettaa kokeessa pärjäämistä.

Itseäni jäi mietityttämään, kuinka paljon oikeastaan annan ylioppilaskokeen vaikuttaa omiin opetusmenetelmiini. Kokeita en ole minkään lukion äidinkielen ja kirjallisuuden kurssin aikana edellisinä viitenä vuotena pitänyt, siitä huolimatta neljänä edellisenä vuonna yhteensä noin 40% ylioppilaskokelaista on lukiossamme saanut äidinkielen ja kirjallisuuden yo-kokeen arvosanaksi eximian tai laudaturin. Olen onnellinen tästä, mutta etenkin siitä, että yksikään ei ole reputtanut. Jos olisin arvioinut opiskelijoiden oppimista kokeilla, mitä olisi tapahtunut, en tiedä.

Jos sinulla on ajatuksia arvioinnista, kerro niistä tänne. Seuraavat kysymykset saattavat auttaa eteenpäin:

Mitä oppimisen arvioinnin tapoja sinulla on?

Mihin oppimiseen sopii minkäkinlainen arviointimenetelmä ja miksi? 

Millä tavalla sinä arvioisit luovan ajattelun taitoa?