Ylioppilastutkinnolle on vaihtoehto

Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä totesi 9.5. Ylen aamu-tv:n haastattelussa, että ylioppilastutkintoa pitäisi joko uudistaa tai vaihtoehtoisesti sen voisi poistaa kokonaan. Nykyisellään tutkinto testaa lähinnä vain muistamista, kun oppilaille tärkeämpää olisi oppia arvioimaan omaa oppimistaan. Oppimista voi arvioida muullakin tavalla kuin kokeilla. Nykyisellään ylioppilaskoe estää lukion kehittämistä.

Kevätpiha Lappeenrannan steinerkoulussa

Lukiolaisten liiton puheenjohtaja, Elli Luukkainen, puolestaan toteaa Lukiolaisten liiton sivuilla 11.5.: “Emme toivo ylioppilaskirjoitusten poistamista, mutta tarvitsemme paremmat ylioppilaskirjoitukset. Sellaiset, jotka mittaavat aidosti niitä taitoja, joita lukion tulee tänä päivänä tuottaa – lukion oppimäärän hallinnan lisäksi jatko-opiskeluvalmiuksia ja kirjavaa joukkoa erilaisia taitoja, joita yhteiskunnan jäsen nyt ja tulevaisuudessa tarvitsee.”

Myös Helsingin Sanomat uutisoi Pitkälän ja Luukkaisen ajatuksista 12.5. tuoden esiin opetusministeri Sanni Gran-Laasosen näkemyksen ylioppilastutkinnon ja korkeakoulujen pääsykokeiden kuormittavuudesta silloin, kun ne osuvat samalle keväälle. Opetusministeri haluaisi eroon turhista välivuosista, joita opiskelijat lukion jälkeen pitävät.

Tähän mennessä lukemissani uutisissa ja mielipiteissä esiin nousee lähes aina vertailu yliopistojen pääsykokeiden ja ylioppilastutkinnon välillä yhtenä korkeakouluun sisäänpääsyn mittarina. Minä kyseenalaistan koko koekeskeisen ajattelun ja toivon lukion kehittämistä, kuten Pitkäläkin. En edes lähde miettimään, kumpi säilytetään: ylioppilaskoe vai pääsykoe. Pedagogiikan kehittäminen koe edellä ei sovi omaan ajatteluuni.

Lappeenrannan steinerkoulun lukiotalo

Järjestys, jossa ensin mietitään, minkälaisella kokeella arvioidaan koko lukion tavoitteiden toteutumista ja sitten vasta pohditaan, millä tavalla lukion pedagogiikkaa kehitetään, ei ole oikea järjestys. Siinä järjestyksessä pedagogiikka raamitetaan kokeen asettamiin muotteihin sen sijaan, että koe palvelisi oppimista ja pedagogisia ratkaisuja. Luukkainen tosin toteaa, että voihan uusi sähköinen ylioppilaskoe uudistaa lukion pedagogiikkaa: “Sähköiset ylioppilaskirjoitukset ovat lukion digitalisaation veturi. Ylioppilastutkintolautakunnan rohkeus mennä askel pidemmälle pakottaa lukion nykyaikaan. Jatkossa digitaitojen opetuksen on kuuluttava väistämättä kaikille lukiolaisille.”

Oli niin tai näin, miksi ylipäätään tarvitaan koe siinä muodossa kuin sen ylioppilaskokeena tunnemme – sähköisenä tai sähköttömänä? Onhan muitakin keinoja arvioida oppimista. Ja onhan lukion sivistystehtävä paljon laajempi kuin oppilaitoksen digitalisaatio. Jos opiskelijan voimat ja mielenterveys menevät kevään koerumbassa, eikö olisi aika miettiä vaihtoehtoja? Voisiko vaihtoehtona olla lukio, jossa tuetaan opiskelijan koko potentiaalin esiin tuloa, laaja-alaista osaamista, ihmiseksi kasvamista, sydämen sivistystä, luonnon kunnioitusta, aktiivista ja vastuullista toimintaa yhteiskunnan hyväksi? Voisiko vaihtoehtona ylioppilastutkinnolle olla lukio, jonka käytyään opiskelija saa todistuksen koko laaja-alaisuudestaan, kaikesta siitä, mitä hän on lukiovuosinaan opiskellut, ja tämä uuden lukion päättötodistus osoittaisi opiskelijalla olevan niitä taitoja, joista Luukkainenkin puhuu, ja paljon muuta.

Ai niin, sellainen lukiohan on syntymässä! Erasmus-projekti tuo uuden lukion opetussuunnitelman ja pedagogisen uudistuksen kaikille sitä haluaville lukioille, ei vain steinerkouluille. Lisäksi ainakin Englanti ja Tanska luovat projektin avulla lukiota, jonka päättötodistuksella on oikeus jatko-opintoihin. Suomessa byrokratia ja pitkät perinteet pitänevät kiinni siitä, että ylioppilastutkinnon korvaaminen jollain muulla tutkinnolla tai ”pelkällä” päättötodistuksella, kokonaan uudella kokeettomalla lukiotutkinnolla, on lähes mahdotonta. 

Luovan ajattelun lukio ei synny miettimällä ensin ylioppilaskoetta, vaan sitä, mitä ihminen tässä ajassa tarvitsee kehittyäkseen ihmisenä ja muuttaakseen yhteiskuntaa demokraattisemmaksi, empaattisemmaksi ja luontoa kunnioittavammaksi. 

Odotan jo innolla seuraavaa Erasmus-viikkoamme Oslossa kesäkuun alussa!