Kaikki se hyvä, mitä tapahtui vuonna 2016!

Elokuun alussa 2015 Pia Pale soitti minulle. Olin juuri silloin kummityttöni kanssa Linnanmäellä hattara kourassa, sormet tahmeina sokerista. Takana jumputti poppi. "Meillä on positiivinen ongelma", sanoi Pia, "olemme saaneet Englannin, Tanskan ja Norjan kanssa 420 000 euroa Erasmus+-rahaa kansainväliseen lukion kehittämisprojektiin. Sähköpostissa on iso pdf-tiedosto, jossa selitetään, mistä on kyse. Otatko kopin? Ensimmäinen ohjausryhmän kokous on Englannissa kolmen viikon päästä."

Tekemisen riemua Oslon oopperatalon katolla. Kuva: Pia Pale

Otin kopin, ja pallo on lentänyt vuoden aikana moneen suuntaan aina sinne, missä asiantuntemusta on tarvittu. Minusta tuntuu, että olen ollut syöttäjä, lukkari. Steinerkasvatuksen liiton johtokunta otti kopin asiantuntijaryhmän valinnasta, asiantuntijaopettajat ottivat kopin oman asiantuntemuksensa jakamisesta. 

Sitten ei tarvinnut enää palloa syöttää, upeat opettajat alkoivat kopitella toistensa kanssa: Puheenvuoroja on otettu, viisaat ajatukset ovat saaneet sanamuodon ja ne on kirjattu ylös. Luovan ajattelun taitojen arviointi on alkanut hahmottua. Ihan käytännön järjestelyissäkin pallo on ollut juuri siellä, missä pitääkin: Suomen-viikon aikana Maria otti kopin historialuennon pitämisestä, Juha rantasaunan lämmittämisestä, Vantaalta Outi ja Pia käännösten tekemisestä. Kiitos ihan kaikille ihan kaikesta, eniten viisaista sanoistanne!

Eilisessä Nyt-liitteen uutisessa listattiin 34 hyvää asiaa, jotka tapahtuivat "karmeana vuonna 2016". 

Minä lisään listaan ACTS-projektin. Maailmassa, jossa uutiset näyttävät hyvyyden hajoamista, on vapauttavaa olla projektissa, jossa on tulevaisuususkoa, innostusta ja tekemisen meininkiä!

ACTS-projekti ansaitsee tulla vuoden 2016 hyvien asioiden listalle monestakin syystä, ja yhtään väheksymättä Suomen monia muita hienoja koulutusalan projekteja, todettakoon nyt kuitenkin ihan subjektiivisesti, että ACTS on Suomen hienoin koulutusalan projekti!

Näin ensimmäisen projektivuoden lopussa kokoan joitain oppimiani asioita:

Number one: Mahtavilta ihmisiltä ei voi syntyä kuin priimaa. Tutiskaa uudistusvastaiset kalkkikset. Ihmiset kaipaavat kehitystä, silloin ei pidä pelätä muutosta.

Number two: Ajatus kansainvälisestä mukamas-samanlaisuudesta on saanut väistyä. Osallistujien erilaiset taustat, ideologiat ja näkemykset ovat vahvistaneet käsitystäni siitä, että yhdessä olemme enemmän. Siitäkin syystä joka ikinen opiskelija lukiossa tulee nähdyksi, kun ACTS-diplomi jalkautetaan kouluihin. 

Number three: Opettajien valtava tietomäärä ja kyky kertoa ja innostaa kanssaihmisiään on ollut mykistävää. Järisyttävintä on ollut kuulla tarinoita siitä, miten oman elämän vastoinkäymiset kääntyvät tulevaisuususkoisilla opettajilla kehityksen kärkihankkeiksi.  Kyllä, puolessa vuodessa voi kerätä rahat kokonaiselle lukioluokalle Afrikan-matkaa varten. Todellakin, sen jälkeen vuodessa voi kerätä rahat uutta katulapsille suunnattua koulua varten, organisoida rakennusprojekti ja muuttaa Afrikkaan elämään todeksi omaa unelmaansa. Suuret kehityshankkeet syntyvät usein yhden ihmisen epäonnistumisen kokemuksesta. Vaikka tönäistäisiin kymmenen askelta taaksepäin, otetaan sata eteenpäin! Mahtavia tarinoita.

Number four: Pohjoismaissa ja Englannissa byrokratian rattaat ei ole turha klisee. Hyvä idea voi jäädä toteutumatta, jos kivikasvoiset virkamiehet, älyttömät säännöt ja lomakkeet pelottavat. Jaan monet toiveet ja huolet kokonaisen lukiouudistuksen onnistumisen mahdollisuudesta, mutta kuljen eteenpäin pitäen mielessäni ihmisen ja ihmisyyden kehittymisen tarpeen. Talous tulee aina perässä. Koskaan ei ole tarpeeksi rahaa. Ihminen ohjaa ihmiskuntaa, ei talous – sanokoon Nalle mitä tahansa.

Number five: Olen oppinut ajattelun joustavuutta. Miten nyt tuleekaan mieleeni kuminauha. Se on hieno metafora. Mitä enemmän kuminauhaa kiristää, sitä varmemmin nauha katkeaa. Jos ei yhtään kiristä, nippu ei pysy koossa. Jos tarpeeksi venyttää, homma pysyy hallinnassa. Kaikki on mahdollista!

Kaikki se hyvä, mitä tapahtui ACTS-projektissa vuonna 2016, jalostuu pikku hiljaa sanoiksi, lauseiksi ja tarinoiksi Crossfieldsin asiantuntevissa käsissä ja meidän muiden ajatuksissa. Ensi vuosi on entistä parempi.

Upeaa työtä, kollegat ja kaikki Suomen steinerlukiot! Hyvää uutta vuotta! Ajatelkaapas: Suomi täyttää 100 vuotta vain kaksi vuotta ennen kuin maailmanlaajuinen steinerkoululiike!