Keskustelu korkeakoulujen opiskelijavalintauudistuksesta käy
kuumana. Keskustelu tiivistyi Helsingin Sanomien artikkelissa: Oppiaineiden”ranking-työkalu” voi rapauttaa lukion yleissivistävyyden, kirjoitti tutkija Facebookissa – Päivitystä jaettiin yli tuhat kertaa: ”Lukioissa on tästä laajalle levinnyttä hämmästystä”
Nyt en enempää arvioi suunniteltua ylioppilastutkinnon
oppiaineiden ranking-listaa saati sitten puolusta yliopistojen rankkoja
pääsykokeita. Sen sijaan toistan toukokuussa 2016 esittämän väitteeni siitä,että ylioppilastutkinnolle voisi ajatella vaihtoehtoa. Jos uudistaa pitää, niin
uudistetaan sitten lukion pedagogiikkaa. Ja uudistetaan rohkeasti!
Maailma muuttuu. Tämän päivän lukiolaista odottaa
työelämässä itseohjautuvuuden oletus. On pakko tarttua toimeen – ihan itse ja
oma-aloitteisesti. Sen takia vielä lukiossakin vuorovaikutustaitojen kehittyminen
on äärimmäisen tärkeää. Taidot eivät kehity, jos luokan edessä
seisoo puhuva pää. Sen sijaan erilaiset pedagogiset sovellukset,
esimerkiksi yhteistoiminnallinen, dialoginen ja käänteinen oppiminen, ovat jo hyviksi
todettuja menetelmiä. Pedagogiikkaa pitää kehittää, siis sitä, mitä tapahtuu
oppitunneilla. Ensin ei kehitetä oppiainesidonnaista päättökoetta.
Miksi lukion päättötodistuksessa ei voisi arvioida eri
elämänalueille ulottuvia taitoja, kuten vaikka vuorovaikutustaitoja,
yhteistoimintakykyä, itseohjautuvuutta, vastuullisen päätöksenteon kykyä jne.?
Mitä jos lukion oppiaineina olisivat itsetietoisuus,
itseohjautuvuus, sosiaalinen tietoisuus, vuorovaikutustaidot, vastuullinen
päätöksenteko ja vastuullinen toiminta? Mitä jos näitä oppiaineita lähestyttäisiin
luovan ajattelun taitojen näkökulmasta nykyisiä eri oppiaineita hyödyntäen.
Liian iso muutos?
Mitä tapahtuisi, jos Suomen kaikki lukiolaiset
kieltäytyisivät tekemästä ylioppilaskoetta, mikäli ranking-lista toteutuu?
Englannissa on jo esimerkkejä siitä, miten vanhemmat boikotoivat koulujen
tasokokeita pitämällä lapset kotona niinä päivinä. En usko, että kaikki lukiolaiset opiskelevat vain ja ainoastaan jatko-opintoja varten. Kyllä fiksut opiskelijat ymmärtävät, että yleissivistys on tärkeää.
Luovan ajattelun lukio -diplomi suurimmassa laajuudessaan antaa opiskelijalle vankan yleissivistyksen, mutta mahdollistaa erikoistumisen.
Opiskelija voi myös erikoistua yleissivistykseen.
Luovan ajattelun lukion käyneellä opiskelijalla koko toisen asteen opintopolku ja siitä tuleva todistus tukevat korkeakoulujen
arvoja. (Katso esim. HY:n arvot).
Arvot eivät ole vain sanoja, ne ovat loppuun asti vietyä toimintaa. Luovan
ajattelun lukio -konseptilla haluamme tukea niin opiskelijaa, korkeakoulujen opiskelijavalintaa ja sivistystyötä
kuin yhteiskunnan työelämätarpeita. Oppiaineiden listaaminen tärkeysjärjestykseen ja
ylioppilaskokeen hienosäädöt tuntuvat näpertelyltä, joka ennen pitkää rapauttaa
koko toisen asteen koulutuksen uskottavuuden.
Englannissa Luovan ajattelun lukio -diplomin käyttöönotosta yhtenä väylänä korkeakouluopintoihin aletaan keskustella yliopistojen kanssa tulevana vuonna pilotointivaiheen myötä. Mielenkiinnolla seuraan tilannetta ja kerron täälläkin, miten keskustelut etenevät.
Suomessa lukiouudistuksen myllerryksessä korkeakoulut voisivat miettiä paljon enemmän yksilöllisiä väyliä opintoihin. Palvelumuotoilussa on jo tuttua ajatus siitä, että palvelut yksilöllistyvät tulevaisuudessa radikaalisti. Opiskelijan polku korkeakouluopintoihin on myös yhdenlainen palvelu. Tai ainakin sen pitäisi olla.
Kommentit
Lähetä kommentti